11.8.2019
Tänään loputkin porukasta saapuivat paikalle. Aamusta iltaan asti oli hyvin aikaa puunailla ja laittaa tarroja autoihin. Tai hengailla Driver’s lounge VIPin sohvilla ja nauttia erinäisiä juomia ja pientä naposteltavaa. Päivällä oli rekisteröityminen hotellilla. Illalla oli tervetulojuhla gridillä autojen seassa. Hengailtiin, juteltiin ja totta kai syötiin.
12.8.2019
Aamupalan jälkeen klo 9 lähdimme kaikki liikkeelle Oslon keskustasta kohti Beitostolenia. Siellä meillä oli lounas todella kauniissa Hytta Mat og Vinissä. Matkaa kertyi 224 km. Lounaan jälkeen matkamme jatkui kohti Geirangeria. Meidän piti käydä Dalsnibballa ihailemassa kauniita maisemia, mutta se oli valitettavasti kiinni. Satoi ja oli erittäin sumuista. Ei sieltä olisi nähnyt mitään sekä se olisi ollut vaarallista mennä sinne. Pysähdyimme kuitenkin juuri hiukan ennen hotellia näköalapaikalle. Maisemat täällä ovat aivan sanoinkuvailemattomia! Alhaalla siinsi meidän hotellimme, Hotel Union Geiranger vuorien välissä veden äärellä. Kilometrejä kertyi tässä siirtymässä 366. Koko päivän saldona meille kertyi 590 km. Mika ja Hanna kävivät heti hotellilla rentoutumassa saunassa. Löylyt taisivat tulla molemmille enemmän kuin tarpeeseen. Illallinen nautittiin yhdessä hotellilla.
13.8.2019
Aamu aloitettiin taas ihanalla aamupalalla. Sen voimalla oli hyvä taas lähteä porukalla klo 9 kohti Trollstigeniä. Harmiksemme satoi koko päivän vettä ja oli sumuista. Serpentiiniteitä noustiin ylös ja laskettiin alas. Maisemia ihailtiin sen verran mitä sumulta ja vedeltä pystyttiin. Hirveän kauaksi ei siis nähnyt. Se mitä pystyi näkemään oli mielettömän kaunista. Ne kaikki vuoret, vesiputoukset ja serpentiinitiet. Kaiken kruunasi tietysti meidän kaikki kauniit superautot, jotka sopivat täydellisesti tuollaisiin maisemiin. Mikan GT-40 hajosi Trollstigenin serpentiinitien jälkeen. Se ei vaan enää lähtenyt käyntiin.
Ville ja Jonna lähtivät jatkamaan matkaa sillä välin, kun Mika ja Hanna jäivät korjaamaan autoa. Kohteena oli salainen lounaspaikka. Saavuimme suuren hallin pihaan johon jätimme autot parkkiin. Hallissa oli esillä vanhoja autoja joita siinä hetken ihailimme. Ulkona odotti minibussi johon hyppäsimme kyytiin. Jyrkkää hiekkatietä lähdimme kiipeämään ylöspäin. Hetken päästä olimme tunnelin suulla. Tunnelin päässä pysähdyimme ja hyppäsimme ulos ihmettelemään, että missä sitä ollaan. Pian selvisi, että olimme marmorikaivoksessa Bergtatt Opplevelserissä. AIVAN MIELETÖNTÄ!!! Siellä söimme lihakeittoa konserttisalissa. Siis kaivoksessa! Marmoria pystyi näkemään kaivoksen seinissä. Ruokailun aikana valkokankaalla pyöri video kaivoksen tekemisestä. Ruuan jälkeen pääsimme veneretkelle kaivoksen sisällä. Taustalla soi rauhallinen musiikki. Tunnelma oli tarunomainen. Ei löydy sanoja kuvailemaan! Ilman lämpötila siellä on 6-8 astetta ja veden 5-7 astetta ympäri vuoden. Konserttisali lämmitetään 22 asteiseksi. Minibussi toi meidät takaisin autoille. Matkaa tuli 161 km.
Mika ja Hanna olivat saaneet ryhmän huoltojoukoilta korjausapua ja nämä MacGyverit yhdessä olivat henkarilla, kyllä henkarilla korjanneet GT-40 ja auto toimi taas! Se ei selvästikkään pidä hiljaa ajamisesta mitä vuorilla pakostakin on tehtävä. Se alkaa kuumenemaan eikä saa tarpeeksi viilennystä. Vesisade ei myöskään tee hyvää. No onko ihmekkään, kun eihän sitä ole alun perin luotu tommoista varten. Kaikista takaiskuista huolimatta heidänkin matka jatkui marmorikaivokselle. Ville ja Jonna olivat juuri lähdössä sieltä, kun he pääsivät sinne. Kuumaa keittoa ulkona sateessa seisomisen jälkeen ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto.
Matka jatkui Atlantic Ocean Roadille. Mika ja Hanna sitä oli jo edellisellä viikolla ajelleet, mutta Villelle ja Jonnalle se oli ensimmäinen kerta. On se kaukaa katsottuna hienon näköinen. Ulos ei viitsinyt mennä, koska edelleen satoi vettä. Joten jatkoimme sieltä matkaa Trondheimiin. Kilometrejä näiden väliin mahtui 215 sekä kolme lauttaa. Yhteensä tänään tuli ajettua 407 km. Yön olimme Scandic Nidelvissä. Illalla kävimme yhdessä illallisella.
14.8.2019
Tänään ajoimme Trondheimistä Tukholmaan. Matkaa kertyi huimat 792 km! Mika ja Hanna lähtivät jo todella aikaisin liikenteeseen. Ville ja Jonna nukkuivat vielä tyytyväisinä siihen aikaan. Aamupalan jälkeen, puoli kahdeksan aikoihin myös nuoriso pääsi starttaamaan kohti Ruotsia. Vasta Ruotsin puolla viimmisten parin tunnin aikana tuli paikoitellen vettä. Vaikka matka oli pitkä ja rankka niin silti päästiin kaikki hyvin satamaan. Satamassa olimme hyvistä ajoin ja pikkuhiljaa kaikki alkoivat saapua paikalle. Pienen sähläämisen jälkeen päästiin satama-alueelle ja autot laivaan. Ihanaa, kohta ollaan taas Suomessa! Vaikkakin vaan ihan vaan hetken aikaa. Illalla meillä oli buffetissa ruokailu. Kaikki löysivät jos minkälaisia herkkuja. Ja ne jälkiruuat! Kyllä laivalla buffetti on parasta!! Ruuan päätteeksi oliki hyvä mennä nukkumaan. Villen ja Jonnan hyttiin kantautui mukavasti jonkun auton varashälyttimen ”vaimea” huuto. Näin melko paljon risteilyitä tehneenä on erittäin outoa mennä laivalla aikaisin nukkumaan. Yleensähän siellä riekutaan aamun asti hereillä, heh. Mutta, koska aikaisin aamusta on taas ajettava niin mentiin kaikki kiltisti ajoissa nukkumaan.
15.8.2019
Hyvää huomenta Turku! Ihanaa olla taas Suomessa. Matkamme jatkuu kohti Helsinkiä. Kävimme ihailemassa vanhoja autoja sekä mopoja. Aivan huikea kokoelma! Sieltä matkasimme Ms Louisianalle Hietalahdenrantaan. Autot olivat laivan edustalla esillä. Siellä nautimme myös lounaamme. Aurinko on paistanut koko päivän! Ihanaa. Teimme vielä pienen siirtymän vieressä olevalle satamalle. Tallinna huutaa jo meidän nimiä. Onneks laivamatka kestää vaan 2h. Oli niin suuret aallot koko matkan ja vesi paiskaantu ikkunoita vasten melko korkeelle asti. Tämän yön saimme viettää melkoisessa lasipalatsissa, nimittäin Hilton Tallinn Park Hotellissa. Ehtoolla meille oli varattuna Viru keskuksen kattoterassilla PARK'la urheilullinen teemapuisto sekä Viru Burger. Pientä leikkimielistä kilpailua esim. valtavalla tikkataululla joissa tikkoina toimivat pallot ja nälän yllättäesä vähän hampurilaista nassuun. Tähän olikin hyvä päättää tämä päivä. Onneksi tänään oli lyhyitä siirtymiä ja kilometrejä tulikin vaan 175 km.
16.8.2019
Aamupalan jälkeen starttasimme kohti Haapsalua. GT350 jäi lepäämään hotellin parkkihalliin ja Hanna hyppäsi kirpun kyytiin. Matka lounaspaikalle oli lyhyt, vain 100 km. Mutta meitä alkoi vastoinkäymiset vainoamaan. Kirppu alkoi lyömään kapuloita rattaisiin ja meidän huoltoauto on Tallinnassa. Kaikesta huolimatta pääsimme lounaspaikkaamme Grand Holm Marinaan. Ruuan jälkeen Mika lähti yhden huoltoauton kyydissä hakemaan GT350. Ville lähti muun ryhmän mukana jo kohti Pärnuuta. Hän sai kyllä toisen punatukkaisen tytön kartturiksi. Tyttö oli vaa erittäin hiljainen, mutta suu auki kuitenkin kokoajan. Hahahahahaaa! Hanna ja Jonna jäivät tutkimaan Haapsalua. Löysimme Haapsalun linnan 1200-luvulta. Linnan eteläsiivessä on Haapsalun tuomiokirkko. Nähtävyyksien jälkeen vähän shoppailua Kaubamajassa. Kirppu saatiin taas kuntoon ja matka kohti hotellia Estonia Resort Hotel & Spa sai alkaa. Pientä muutosta ajojärjestelyihin tuli siten, että Jonna hyppäsi Shelbyn ratin taakse ja Hanna toimi kartturina. Ville oli tällä välin muun ryhmän kanssa lähtenyt viimeiselle illalliselle Pärny Bay Golf Linksille. Vihdoin mekin saavuimme hotellille ja nopean siistiytymisen jälkeen mekin suuntasimme illalliselle. Ruoka oli aivan taivaallisen hyvää ja jälkiruoka oli syntisen suklainen. Ei löydy sanoja!!! Paikka oli todella kaunis. Ah, mitkä maisemat. Team Black Bull Power pokkasi 3 palkintoa. Näistä yksi oli Mikan erityispalkinto GT40 kunniaksi. Spirit of Art Award, 2000m syvyydestä poimittua norjalaista kristallia. Porukalla lähdimme juhlimaan nightclub Sugariin. Shamppanjaa ja hauskanpitoa. Huikean reissun muistelua huikeassa seurassa. Nuoriso hyytyi peräti tuntia enne ”vanhuksia”. Mika ja Hanna osottautu varsinaisiks bilettäjiks.
!7.8.2019
Tänään oli hidas aamu. Sai nukkua pitkään ja käydä kaikessa rauhassa aamupalalla. Huoneiden luovutuksen jälkeen oli aika suunnata kohti Tallinnaa ja mikä parasta kohti kotia. Hanna jatkoi kartturina olemista. Jännän äärellä oltiin ja kuin ihmeen kaupalla saatiin kirppu ajettua satamaan ja laivaan. Nyt oli pari tuntia aikaa ottaa lepiä. Kirpun matka loppui Helsingin satamaan. Mika hyppäsi GT350 rattiin ja Jonna pääsi Nissaniin taas kartturiksi. Illalla oltiin kotona. Mikan päivä ei siihen loppunut vaan hän lähti kärryn ja tyttöjen kans hakemaan kirppua kotiin. Aamuun astihan siinäkin meni ja jottei mikään ois menny niinku strömssöössä nii kärrystä meni rengas Lahdesjärvellä. Onneks kirppu oli jo ”kotona”, koska se saatiin virman pihalle asti.
Vaikka säät ei juurikaa suasinu meittiä ja kaikennäköistä mutkaa tuli lopusa vastaa nii oli kyä hiano reissu!!!
- Jonna -